133 Vanha runo

Majakan valo on himmeä

löysin vanhan runoni vuodelta joskus 2010  puhutelee minua yhä
en tiedä onko tämä tehty että on kaksi kirjoittajaa vai onko vain minä. paikka mistä tämän löysin oli hyvin erikoinen nimitäin.

Rakkauden tunne on ...
Se raastaa joka kerta
kun  majakan valo siihen osuu

Tuo kaikki kajastus
oli sitä mitä tarvitsin, se oli lämpö voima
suoja pahan elämän.

Kaiken menetin
kun vaadin
raastoin voimasi.
vein...

En käsitänyt
kaikkea suojaa
Mitä minulle teit
halusit suojella
meitä.

Tajusin sen
Mutta meri myrskysi
se vaati olee rehellinen
vaikka majakan valo himmeni

Sen kaikken turvan
sinulta sain
Mitä minä  tarvitsin
kannoit turvaan poukamaan.

Olet rauha
olet kuin tyyni meri
jossa lauluasi kuuntelin

nuhkadin

Heräsin kylmyyteen
jossa on pimeää
jossa soi majakan valon sinfoniaa

Sen molli kaikuu
ei tullut majakalleni enään.

Särkyneet on
sillat

Korjata ehkä pitäisi
mutta järki sanoo
ei .

olit syli turvallinen
luotit etten ...
lähde
minun oli pakko

sävel molli
soi
majakka väsyy loistaa valoaan.

Halusit sulkea silmäsi
majakalta
jotta valo ei toisi
sielusi kaipausta


jotta ikävä ei
ottaisi sinua valtaan.

taistelit itseisi kanssa
 huomamatta tuskasta
joka teki lähistölle

kuinka maailmamme
täytyy kylmyydellä
loiste himmenee
ja
sielusi haavan kannan
se soi mollia elämän.

-nallis2010-

Olen 100 varma että tämä on ollut pidempi  mutta en löydä loppua mistään muutosta laatikoa kun tein löysin tämän oman runoni vuodelta 2010

omalla tavalla kaunis ja herkkä pidän itse tästä .