Minulla on sellainen pieni lapsenlapsi pian 4 vuotias.
eilen satoi meilläpäin ja poika oli pitänyt niin että oli kuralammikoita ja kun illalla
oli lammikot ohi ... oli ollut poika hieman pettynyt.
Ei mitään tuumasta toimeen keskelle pihaan kaivetaan pieni kuoppa ja täytetään se vedellä ... aivan .. tehdään kuralammikko siis itse kun ei sitä luonostaan ole.
Oli sitten äiteeleen mennyt naaman näyttää
ja sanonut " että on vähän sotkussa, eikä naurata.."
kuva oli jo sellainen että itseltäkin nauru pääsi oli vesivärillä heitetty pisteitä koko alueelle
joten kyllä se nauratti minua kun kuvan näin.
En tänne viiti kuvaa julkaista kun en siihen nyt lupaa saa mutta ajatelelkaa mikä ihana mielikuvitus on nuorella miehellä ja mikä etu on kun asuu omakotitalossa.
Tuon nuoren miehen kanssa on monta naurua saatu jo koettua kun sillä on tosiaan sana hallussa ei jää toiseksi niin hyvässä kun pahassa on tullut mummun ja äiteenssä , toivon että isompana hieman aatele mitä sanoo.
Ollin tuhotuva tarina on soinut päässä en tiedä miksi toivon vain että tulee jotain jotain joka olisi isompaa kuin voisi kuvitella
Ensi viikkosta tulee raskas sen tietää jo nyt että tilasin koiralleni nukutus ajan .hän puree jo ohikulkijoita kivussaan on toinen takajalka niin kipee kun siinä on rikkinäinen polvi lumpio.
ei voi luottaa puri jopa pikku ihmistä joka ei ollut oma just ennen jussia joten nyt pitää sanoa taas hyvästit koska niiden sanominen loppuu sattuu jo nyt koko ajatus.
onhan minulla sitten kissat. vain kissat ja minä niin se talvi menee toivon mukaan.saan olla ja mennä kissat pärjää hieman yksinkin
monta isoa ikävä koloa on sielussani jo nyt ja tulee vain lisää.
Elämää nähnyt ja kokenut. Elävä romaani jolle sattuu kaikkea. En väitä olla oikeassa . Mutta näin tunnen kuin kirjoitan.
28.6.2019
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
ikävä mutta nautin olostani. ehkä tai sitten en.
ihana tuo usva ja yön hiljaisuus. Eilen sain eräälle sellaisen onnellisen naurun. Vaikka siitä hyvästä hypinkin sen seinällä koko ensi vuod...
-
Majakan valo on himmeä löysin vanhan runoni vuodelta joskus 2010 puhutelee minua yhä en tiedä onko tämä tehty että on kaksi kirjoittajaa...
-
Viime yö oli antoisa vahvisti asioita ja tiesin liikaakin. Minulla on nyt aivan tyhjä olo näen kaksi ovea näen mitä ovissa lukee mutta o...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.