Mutta apua hän sanoi ne kamalat sanat ...
En tiedä mitä olet minulle tehnyt mutta olet ollut ensi hetkestä saakka minun ajatukissani mielessäni ja halauan nähdä sinut No joo kuinka usein ne olen kuulut sinä menet sisään mutta sinä et tule ulos
kettukin on ne sanonut vuosia sitten valvo vuosia sitten.
moni muu kanssa en minä tiedä miten sen teen mutta näin se vain sanoo.
kuolevan toiveen esitti ..... hän on se joka olen joskus sairaalan päivystyksessä oppinut tuntee
hän on se joka elin ikä ei ole pitkä .
mietinkin uskalanko se joka niin on sen hetken kun tarvii ennen kuin pääsee taivas matkalle se joka kanssa hullutella vielä kun hänellä on voimia.
hän oli reppana eilen niin kokonaisen kaapin penkonut että löysi minun puhelin numeroni lapusta tuli kuulema siisti kaappi nauraa.
toki oli ottanut rohkaisu ryypyn hän heti tuumasi sä et ole se nyt joka olen sinun oppinut tuntee yleensä sä laitat hetkessä minut nauraa mutta nyt olet hieman outo .... no onko ihme kaikki vaikuttaa kaikkeen niin se menee.
Viha ei kannata ennemin anteeksi anto ja sopu se antaa enempi ei kannata olla selät vastakin kannataa ennemin olla niin jotain vaikka vain käsi kädessä sovussa jos halata ei pysty.
tuo on viesti jollekin joka vain pyydetiin kirjoittaa. kuka lie sen saakaan en tiedä se tietää kelle se on tarkoitettu.
Minulla on enempi menetyksiä se on varmaan myös tehnyt että kiintyminen on paljon vaikeampaa mutta nämä kaksi toki kettu mutta onneksi hän on mitä viimeksi kuulin vielä elävien kirjoissa.
mutta nämä kaksi jotka nyt otan esille ei ole, Mutta kettu on ainut johon olen kiitynyt siis oikeasti kiitynyt siten kun ihminen kiityy en osaa selitää näin kirjoituksin mitä tarkoitan nämä kaksi on minulle tärkeitä ihmisiä mutta onko ne niin ... äh en osaa selitää mitä tunnen toivon että ymmärrät silti
välitäminen ja kiityminen on kaksi eri asiaa kiityminen on sattunut vain kerran minun elämässä välitän monesta ihmisestä mutta se on niin eri ... tasoinen juttu
yöllä tuntui että yskin niin keuhkot pihalle mutta sitten tuli myös idea kirjoittaa kahdesta ihmisestä tänne eilen yhden kanssa jutteltiin ihanan ystäväni kanssa tästä aiheesta. oli tarkoitus kirjoitaa tämä vasta lucian päivänä ei nyt mutta jossain syytä tuntuu että se pitää kirjoittaa nyt.
ensin otetaan ystäväni isä joka oli minulle tosi tosi tärkeä myös hengellisessä mielessä hän oli hyvin uskova ja poliisi syytäjä ja monta muuta virkaa hänellä oli 6 omaa lasta mutta silti aina ehti ja oli aikaa opastaa minua näki että äitini ei tähän kyenyt . hänen tyttöllä oli koira ja minulla oli pami
me tyttö tehtiin vaikka mitä ja olemme nytkin ystäviä vain kahdessa eri maassa.
mutta mitä on tuo ihminen kun minulle oli tulossa vaikea oikeuden käynti vaikka olin vasta 12 vuotias kun olin uskaltanut sanoa ei panolle jota minun halutiin tekevän pojan kanssa jota en halunut käskiä oli pojan äiti .
pakenin vessaan.
sieltä sitten rikotiin pieni reikä vessan oveen ja hiuksita heitetiin pitkin betoni seinään
olin pystynyt tälle puhuu kaikki myös että lautamiehen vaimo niin oli haukunut minut täpötäydessä bussissa mutta oli kuuma kesä päivä kuten nytkin hän käveli jyrkkää mäkeä ylös niin sydän petti.
kaikki elämässäni muutui myös tyttö kaverini elämä muuttui mutta olemme yhä ystäviä yhä puhutaan mutta olemme silti myös vieraita kun matka on pitkä .
Sitten vaikeampi tämä oli siinä välissä kuoli kummitätini
mutta sitten tuli tämä jossa hyvä ja paha taisteli olen jollekin kertonutkin tämän hänen kasvatti äiti on kirjoittanut hänestä kirjan mutta kirjaan pitäisi saada jatko osa harvaan kirjaan joka on elämän tarina voisi kirjoittaa jatko tarinaa muta tähän voisi.
30 vuotta on hemmetin pitkä aika . päivästä 13.12. 86 on jo valovuosi silti ikävä ei ole poissa kaipuu on yhä voi päivi kuinka usein sinulle yhä puhun hullua se on niin hullua että sinut muistan yhä
Minulla oli samaa vuosi kertaa oleva ihana tyttö kaveri pieni mutta ihana se oli upean näköinen isossa mootoripyörä pällä jalat ei mennyt maahan mutta hemmetin hyvin hän sitä hallitsi .
pieni ihminen jolla oli ihana usko elämään joka oli juuri saanut ei ollut itsestään selvyys. siitä mistä hän halusi irti ja mitä oli löytänyt.
Usko maton ihminen uskomaton tarina hän opeti minulle touuden etsinän ei saa uskoa kaikkea mitä näkee pitää joskus kaivaa pidempään.
me juteltiin kauniaisissa lukemattomia tunteja voi se oli ihana 3.5kk joka päätyi tohon lucian päivään.
se muutti elämäni myös ja vaikutanut enempi kuin mitään muuta sen vuoksi myös kaksi julkista halaa minut aivan tajutoman lujaa kun ne näkee minut jossain ihan missä vain.
mutta päivi pyysi varaa paikan vierenstäni ... hän sai oudon puhelin soiton.
olisi silloin pitänyt estää olisi silloin pitänyt halata lujaa mutta miksi olisin meidän piti nähdä illalla
mutta sen seuravan yön minua vaihdiitiin kun itkin sen elämä on ... kovaa
ei mene montakaa hetkeä kun ei päivi olisi mielessä tuo pieni hieno ihminen .
mutta sanotaan että kun joku tekee itse murhan niin se kestää vain hetken ja ikävä menee pois
voin todistaa että yli 30 vuotta on mennyt eikä ikävä näitä kahta ihmistä kohtaa ole mennyt pois
kun oikeesti välitää jostain aidosti ja on toisellekin tärkeä se ikävä ei mene pois se on se pysyy
ei enään toki tuo aina kyyneltä mutta miksi kysymykset on . isot . en voi tänne kirjoittaa mitä tiedän koska se on erilainen kuin hänen kasvatti äiti haluaa että päivin loppu muisto on .
mutta hänellä oli vahva halu niin elää tulla äidiksi palvella Jumalaa .
ihminen joka piti aina sanassa
huokaaa
minulla oli yskän puuska tuon yölisen puhelun jälkeen niin tuntui että se ei lopu koskaan sormet haki korun ja siveli sormeni sitä yhtä äkkiä tuli rauhallinen olo ja sammuin se tunne oli mahtava se tunne on ollut tämän päivän hymy.


On asioita, joita ei unohda koskaan. Asioita, jotka määräävät elämämme suunnan, joillekin jopa ammatinvalinnan. Tietyt ydinkokemukset vaikuttavat siihen, voimmeko uskoa, että elämä kantaa. Tai ajattelemme sen olevan täysin arvaamatonta: Tänään tässä- ja huomenna poissa. Kuinka voisi luottaa elämään tai toisiin ihmisiinkään. Surkeinta on, ettei sinua uskottu, vaikka tiesit, ettei asia ollut niin kuin haluttiin esittää. Mitä siinä suojeltiin? Vai pelättiinkö kostoa koko perheelle, etteivät muutkin kokisi samaa kohtaloa? Joskus valehtelemme, koska emme uskalla kohdata totuutta tai suojelemme jotakuta. Se, ettei tule kuulluksi on kamalaa. Sinun ohitsesi tai ylitsesi ovat kävelleet ns. hyvää tarkoittavat ihmiset. In bona fide- eli hyvässä uskossa, tehdään todella paljon pahaa.
VastaaPoistaNiin päivin tarinassa on paljon loppussa mitä ei haluta nähdä . mutta tiedetään että näin on jengi jossa päivi oli ei päästä ketään elävänä joukostaan pois jos tietää liikaa , kuinka moni tiesi kuinka korkeella päivi sielä oli ?
Poista