Hän oli toivonut että olisimme kahden hän piti käydä vain kahvilla . joten poikani meni ulos koiran kanssa mutta luojan kiitos minun tyttö asu samalla paikka kunnalla joka majoiti yllätyksenä veljenssä.Tämä muisto tuli mieleen kun olen juttelut erään naisen kanssa joka taisteli kuin leijona emo omien lasten turvallisuudesta . tuo ystäväni on paljon rohkeampi kuin mitä minä olen hän uskaltaa sanoa ei oikeassa paikassa hän rakastaa lapsiaaan aivan tajutomasti.
Silti hän kokee ettei ole kunnon vaimo miehelle. joka pyytää tekee asioita jossa lapset jäisi yksin kotiin ovat vielä ala- aste ikäisiä . Eli nuorempia kun mitä minun poikani oli silloin kun minä tuon muistoin sain.
( minulla on lupa kertoa tämä tarina tuolta naiselta )
mutta sai kuitenkin mieleen mitä väärin minä tein sinä yhtenä viikonpäivänä en muista mikä viikonpäivä se oli edes . en edes mikä vuosi oli.
Mutta onko tässäkin kiitymyksen heikoudessa kyse . onko tässäkin niin ... hä en jaksa tuli vain sellainen fiilis että olen tuonna iltana pettänyt oman arvoni kun olen aina ollut sitä mieltä että lasten ei tarvi pelätä omassa kodissa pojalla oliko puhelinta hän oli odottanut myöhään että näkisi että kotona olisi vain minä.
Eilen iski haluan tuon haluan tuon kohtauksen ... ja minä lähdenkin illalla hakee sen kotiin tai itse asiassa poikani koska minulla on työvuoro.
mutta hei katsoakaa mitä löysin .
ehkä jonakin päivänä sekin kotiin löytyy .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.