elämän ironiaa

Elämä on onnekas elämä on jännä jos osaa katsoa mitä nurkan takan tulee eteen.
joskus se löytö voi olla pelotavakin
mutta se voi olla vapautava.

Kerroin että olin pyytänyt merkkiä mitä teen seuraavaksi olin varma jes jes tää on se mitä haluan
mutta sitten kuulee asioita tulee niin ... tule apua hei oikeasti apua mitä minä teen mitä olen rakastanut en täydellistä miestä mutta en aina sitä mitä löydän ole kivaa ei ole hauskaa .

silmät on auki

tajuan suojelun mene pois ennen kuin rikon sinutkin.

Olen apinan raviolla mennyt eteen päin en ole välitänyt mitä minulle varoitettu . En ole oikeasti olen kuunellut omaa tunteita olen tuntenut että se on mitä haluan .
Mutta se ei ole kuitenkaan ollut että olisin vaatinut tai halunut olla lähellä olen antanut hänen tulla ja mennä paitsi nyt viime kuussa niin sanoin hyvästi ja se on hyvä muta silti on joku jännä tunne joka kantaa eteen päin en tiedä mistä se tulee mutta se on olemassa se on jotain ihanaa..

Näytin yhdelle vihreetä valoa mutta... en tiedä onko se mitä tunnen vain onko se vain vapautava tunne että merkki tuli ja voin mennä sitä kohti mutta nyt on kysymys sitäkö minä todella haluan sinnekö todella menen ?

Nyt istun sohvallani .. jalat risti istunossa ja mietin mitä tunne tunne liikeitä tunnen kaihoa mutta hitusen jotain negatiivistä  maantaina tunsin ... aaltoja kun joku olisi ollut jonkun sylissä helyydessä ja niin edelleen . toivon mukaan olen väärässä tai ei kukaan minulle sanoisi jos olisinkin oikeassa joku voi vain ajatuksi sanoa voi helvetti ...

mutta päivän biisi on tuossa alussa uskon että maailma näytää minulle vielä kauniimankin puolen