Joka on nyky minääni tapani vastaisesti kirjoittaa.
Mutta tämä on aiheelta toisenlainen kuin mitä yleenssä olen kirjoittanut.
Nimitäin
kuolema puhutiin siitä mitä koin ja tunsin vuonna 2006
mitä sattui jo en muista oliko kaikki ennen kettua vai tuliko kettu siihen puoleen väliin suoraan myrskyn silmään.
Miltä tuntui kun vietiin omat voimat niin paljon että mitä minulle sanottiin kerta toisen jälkeen kerran ja uudestaan ja uudestaan
lopulta annetiin päivä määrä.
Tein puhelun lättyäpaistavalle henkilölle
tein puhelun ystävälle joka viimeksi esti kaikken tulemasta.
mutta tämän päivän piti tulla tämän päivän piti olla minun elämässäni.
koska se opetti ex puolisolle että minulla oli ihmisiä jotka välitää joille en ollut saman tekevä, että kukaan ei pystyisi luokittelee jos jotain minulle sattuisi olisi itse murha.
Minä olen onnekas sain pelstusrenkaan sain ketun kolon sain kasvaa sain tulla vahvaksi sylissä jossa oli hyvä olla.
Puhutiin tästä ajasta .
Minulle jäi mieleen hänen sanat.
...Tiedätkö että jokaisella aivan jokaisella ihmisellä on niin
päivä jolloin hän on tuon kuilun reunalla meneekö hän kumalle puolelle ja jos ei mene elämä jatkuu.
Jokainen on joskus ainakin hetken joko vapaa ehtoisesti tai tahtomattaan tuon kuilun reunalla.
Se tuo tuskan ainakin minun tärkee ihminen kun puhu että lähtee pois sanoin aina mä seuraan sinua sinne minne sinä menet sinne menen minäkin.
Muistan tunteja kun tästä puhutiin.
muistan kuinka myös niin sanotaan että eka vuosi eron jälkeen on syvä vesi niin se kyllä sitä onkin. Minulle on yritetty takoa että olisin tuon 2006 jälkeenkin ollut noissa tunnelemissa en en ole
joskus on ollut hetki jolloin mietin miksi olla mutta halua suunitela mitään tai niin vastaavaa ei ole ollut vaikka joku näin väitä ja pelkää että minut menettää .
Se tuska se tunne jonka näin hänen silmissä kun olen ollut rehellinen tunteistani sanoistani mutta myös joskus liian usein väärin ymmäretty haluttu oma tunne viedä totuuteen ei se joka itse koen ja tunnen.
mutta tuo ihminen niin oli niin aika voimakas muista jokainen käy kuilun reunalla joskus aivan jokainen ihminen .
jotkut osaa puhua siitä ääneen jokut vaikenee häpäeisään.
minusta siinä ei ole hävetävää että on osanut olla heikko
koska usein meistä vanhemat ihmiset ollaan koottu sirpaleista.
minun rakennus aineet on kyyneleet . rakkaus kettunkolossa. hellän kova kasvatus eräältä ihmiseltä. epätoivo etten saanut kasvaa. ja mentäminen kun minun sanoilla ei ollut enään arvoa.
siinä minun rakenus puuni siinä on minun sirpaleeni.
ne on jokaisella erilaiset joillakin voi olla häpeä ja tuska.
minun ei nämä olleet.
En ymmärrä kaikkea mitä olen tänä vuonna oppinut kuulut . kokenut.
enkä ymmärrä miksi rakkaus on niin vahvaa kun on vaikka järki sanoo muuta kun tarinoita kuulut sieltä täältä ja tuolta.
vaikka moni asia on saanut mietii. mitä minä tunnen millaisen minä tunnen .tunnenko ollenkaan vai tiedänkö liikaakin.
en tiedä tiedän vain että nämä on minun polkuni .
olen huomannut että en heti raivoa kun kuulen jotain vaikka luoja tietää että olisin halunut lyödä vertaus kuvallisesti häntä rintaa ja kysyä miksi miksi miksi olet tehnyt tätä tai tuota mitä ihmettä sinun avoissa on oikein ollut loisto ideana.
mutta ei olen hiljaa olen vain hämmästynyt olen vain huolissani.
jonakin päivänä saan ehkä kysyä jonakin päivänä ehkä minulta kysytän että mitä helv... sä tuolla olet tarkoittanut selitäpä hieman.
osaako joku katua mitä on tehnyt ? tuskin, musta osaa huokaus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.