13.10.2019

katajanokka

Tänään tässä kävin ensimmäisessä omassa asunossa jossa asuin 80 luvun loppupuolella muutin pois tammikuussa 1990  kauan on siis aikaa.
jo 30 vuotta 

goolesta löysin muuten kuvia talosta jossa asuin jotka oli otettu 2012 mutta oli pakko sanoa oli puut kasvaneet oli kaikki muutuneet kuinka kaikki oli paljon erilaisempaa vaikka tuttut talot olikin 

muistin oman kävely lenkit samojeedini kanssa sen rakaan paskijaisen kanssa joka kanssa joka kevät otetiin yhteytä mutta muistan kuinka yksi tuli minua taputtaa että on rohkeaa että teet vielä lapsian iin samuli ei pitänyt vaan kusi sen jalkaa vasten . samuli oli kova poika. mutta niin jäärä ettei kukaan muu mun koira ole selaista ollut.

 mutta katso löysin vanhat ikkunani ne on tyhjänä ollut kun tätä on kuvattu . tai ei ei olekaan koska makuhuoneessa on ikkuna verhot  olo huone on verhoton . nurkana takana oli mun parveke 


En tiedä miksi tämä paikka tämä alue on se jonka koen aina kodilsi tänne kaipaan ja tuota on niin koin sielä paljon hyvää koin myös paskaakin mutta siitä ei puhuta mutta asuin paikkana oli minulle mistä pidin rauhallinen ja katsokaa mitkä oli näkymät 


puskan takana olisi korkeasaari jätkän saari oli tuossa suoraan ja jään murtajat on tuossa vaseman puskan takana  matto laituri edessä  siis tätä on ikävä .
merta !!

          

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.

ikävä mutta nautin olostani. ehkä tai sitten en.

 ihana tuo usva ja yön hiljaisuus. Eilen sain eräälle sellaisen onnellisen naurun. Vaikka siitä hyvästä hypinkin sen seinällä koko ensi vuod...