25.7.2020

pohdinttaa.

Minusta lapselle pitää antaa onnistumisen tunteita ja hei mä osaan tehdä jonkun asian yksin.
Näin tein omalle lapsilleni ja näin tulen tekee myös omille lapsen lapsille.

Mutta mikä ihmeen kiilto on jollaikin niin Mennä ja puuttua toisen menneisyyteen. Sitten että uskovat että voivat siitä tänä päivänäkin määrätä ja muokata..

Ideana on se ettei tuo ole edes mitään sukua ei edes asu kenkään osa puolen kanssa mutta on vain hyvä ystävä joten katsoo että on oikeus tehdä mitä vain.

Minä en tule tätä nielemättä hyväksyy sen tulee huomaamaan.

Jos on pääsyt lukee jotain ... isoa ammattia niin se ei tee heistä heti valmiita onko edes koulun käyneenäkään valmis niin on joskus hyvä kysymys. Kaikki ei opi sisäistää mitä oppi kirjassa vaan uskoo että oma  maailma on se ainut oikea.

Tämä pätee kyllä ikävä kyllä moneen muuhuinkin ihmiseen joka olen elämäni polulla kokenut.

Luulaan liian paljon ja ollaan vaatimaan toiselta liian paljon jopa sellaiselta johon ei ole olisi oikeutta.

Minä olen kyllä mietinyt paljon sitä mistä minä lähdin muuttumaan siitä kiusasta jonka koin siitä muutuin paljon tosi paljon siinä on selvä raja alistujan ja  suoraan sanojan
kumpi on parempi en tiedä mutta kuten sanoin voin kaivaa pitkääkin ojaa jos kaipaan vastauksia.
en enään anna tallata ja sanoa minulle mitä vain . Mutta uskallan myös sanoa mitä itse olen tehnyt en koita olla jotekin muita parempi koska en ole tehnyt olen virheitä ja tiedän että 100 varmasti tulen tekemään lisääkin.

Joku asia minusta ei ole muuttunut. sen olen tajunut joku en sanoisi pyöremyrskun tekeminen mutta sen että pyrin olemaan armoton totuudessa.
Mutta mikä asian totuudessa on eri asia. En tarkoita että jokun ihmisen ruotimisessa. Mutta itseni etsimisessä olen . Se voi jopa olla tyhmyytäkin mutta se polku piti käydä onneksi se polku päätyi on alkanut uusi jo vuosi sitten .

Monen monesta hyvästistä on vuosi .
monesta asiasta on myös alle. vuosi .

Mitä minä olen nyt on paljon tärkeämpää mitä olin vuosi sitten mutta ilman niitä kipuja en olisi tänään mitä nyt olen.

Mutta minua ärsytää ystäväpiirisä ja ystävieni piirissä nämä jotka katsoo että on oikeus määrätä miten vain  tuntuu että ilmestys kirja on nyt lähempänä kuin ennen . Äidit lapsiaan . isät lapsiaan ja lapset vanhempia kohtaa mikä silmätöin viha niissä voi tulla ja sisarukset toisaan vastaan. kateuta siis niin paljon että joku saa apua nyt . Ei muista että heitäkin on autettu kun he ovat tarvineet mutta kun joku saa juuri nyt huomiota on armoton mustasukkaisuus.

En ymmärrä miksi

mihin ollaan menossa no sinne mutta miksi näin rajusti ettei kohta voi luottaa mihinkään .
mihin että vaaditaan toista se voi jopa mennä siinä ja siinä henkisen väkivallan puolelle.

miksi ihmisten itse tunto murenee kuin huono hiekkalinna?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.

ikävä mutta nautin olostani. ehkä tai sitten en.

 ihana tuo usva ja yön hiljaisuus. Eilen sain eräälle sellaisen onnellisen naurun. Vaikka siitä hyvästä hypinkin sen seinällä koko ensi vuod...