pyörre

 Itkua ikävää vastaan taistelen.

En ymmärrä miksi ikävä ei voi loppua ? se on ja kasvaa.

Mutta se elää ja muuttuu.

Sain perjantaina  postia  yhden  revin avaamatta , Taistelen etten laita hänelle mitään takaisin vaikka voisin sanoa 100 sanaaa mutta hän ei ole sanojeni arvoinen. 

Mutta sain myös ihanan kasan kortteja voisinkin niistä laittaa kuvan tähän.

Joskus yksi kuva voi tuoda rauhan ja turvallisen olon.

Toivo se tuo myös joskus kinaa ja väärinymmärryksiä. Joskus tarkoitus sanoillakin muuttuu kun toinen haluaa ottaa sen negatiivisesti mutta en jaksa tätäkään korjata. Miksi nähdä vaivaa.

Joskus haaveesta voi tulla totta , sain ikonin  sen nimi on siunaus. En Tiedä kuinka vanha tämä on mutta pitäisi laittaa makuuhuoneen seinälle kuten uudet purjevene taulutkin mutta kädessä on yhä kipsi joka estää laittamasta näitä seinälle. En tiedä olenko outo kun en pidä että minun makuuhuoneeseen mennään ilman lupaa ovi avataan ja mennään ... ollaan puoliksi ja hytkyntään . Ei edes lapsenlapset ole saanut hyppiä minun sängyssä miksi siis sellainen jota en ole nähnyt ennen mutta oli  sovittu vieras  vaikka en ollut kotona olin vasta matkalla. Sain  tehdä työtä itseni kanssa etten suoraan  näyttänyt ovea ja huutanut ULOS, Ovi oli ollut kiinni  koska siellä oli pikkukisu.

Jotkut asiat on minulle aivan hyvinkin tärkeitä