Miten elävä musiikki niin on mahtavaa vie ajatukset jonnekin taivaan tuuliin. Poets of the fall on yksi tällainen niin juttu elämässäni , Miten ihanaa on olla heidän konsertissa vaikka yksin kunhan vain pääsee,
Jopa silloin kun meno ei fiksua mun tasapaino on hukassa mutta väliäkö sillä kun on tuttu paikka.
Minä huomaan miettiväni koko ajan tätä ihmistä niin minulle tärkeä jonka kanssa ollaan viimeisiä hetkiä näin tässä maailmassa. Se sattuu päästää irti jostakin josta välittää. Oli se sitten rakkaudesta tai ystävästä ihmisestä jolla on merkitystä . Vaikka luotan tosi tosi harvaan ihmiseen jopa sellaiseen joka ei ole aina sitä mitä siitä oletetaan. Minulle on tärkeintä saada kirjoittaa tuolle ja tiedän että hän vahtii minua kun hänellä on aikaa.
Tänään on hyvä mieli varmaan tuo huume annos musiikista on tehnyt hyvää. Sitä on kaivattu . Kiitos koronan onneksi taas pääsee heinäkuussa lisää .
Käsi on mitä on odotan sitä uutta leikkausta ja toivon että uusileikkaus tulee pian jotta voisin elää normaalia elämää sellaista mitä se oli ennen koronaa ennen kaatumista.
Kaipaan minä muutakin . mutta siitä ollaan aivan hiljaa .

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.