muistot ja nöyryys

 

Tiedän mitä ystäväni tekisi jos olisi yhä täällä ja terveenä . Hän olisi metsän antimia keräämässä itselleen ja muille jotka ei itse sitä pystyisi. Kuva antoi minun käyttööni ihana ystävä pohjoisesta. olet tärkeä minulle. 

Sadulla oli mahtavan iso sydän . Kuten  oli Ollillakin .

Mutta he joilla on iso sydän tuntuu lähtevän täältä ensin miksi ihmeessä en tiedä mutta näin se menee.

Tällä hetkellä minun pitäisi kirjoittaa kirjettä englanniksi mutta ei oikein iske ..Mutta sellaista se on elämän kirjo.

Viime aikoina on puhuttu vammaisista miten heitä on taas alettu kohtelee eriarvoisesti joku aika oli paremmin mutta nyt ihan älyttömiä juttuja. .Ylen sivullakin on juttua kun risteilyllä niin ei ollut pyörätuolissa suostu puhumaan suoraan hänelle vaan oli puhuttu avustajalle ja kohdeltu ihmisenä jolla ei ole älyä josta jonkun toisen pitää huolehtia. Itse liikunta esteisenä olen huomannut samaa . Hulluinta että minun kohdalla se on lääkärit jotka sitä tekee ei kaikki erityisesti tekee miespuoliset lääkärit .

Minä osaan onneksi sanoa hyvinkin kipakasti takaisin . Siitä jopa kuulin viime viikolla ettei minun tarvitsi olla aivan niin suora puheinen kuin minä olen .Sanoin parempi olla suora kun puhua niin selän takana.