Joskus elämä on julmaa ironiaa. joka voi viedä hengen.
Sain viestin sellaiselta ihmiseltä joka kirjoitti viime viestinä
Ei jaksa enää kela .ulosotto tekee elämästä sellaisen etten jaksa olla enää edes äiti.
Hän oli esikoistani nuorempi.
Nyt sitten tuli suru viesti ... Hän jätti tyttärensä siskolleen ja pääsi lepoon.
Pakko sanoa että syytän nyt itseäni. Olen ollut kuoressa . Olen ollut sellaisten ihimisten pyörityksessä jotta ei ole ollut voimia . Sitten erään hiljentyminen on toki vaikuttanut minuun. Ollin jussin Sadun lähtö myös.
Mutta kun odotettaan että olen aina kallio jolle voi soittaa mihin aikaa vain . Minulla on voimia kestää mitä vain ei asia ole näin . Olen vain ihminen joka kulkee omaa polkua. Tiedän että kuuntelen paljon muita .Se on tehtäväni .
Mutta välillä minäkin jätän kaiken ja olen vain itseni kanssa juuri nyt on sellainen vaihe .
olen onnellinen . Tunnen mitä tunnen .
Mutta silti toivoin että tuo hauras taimi olisi saanut kasvaa isoksi ihmiseksi.
tiedän nyt kaksi jotka on lähteneet minun ystäviä kelan ja sen tuoman paineen alla .
Tiedän että sen vuoksi on jo kaksi turhaa enkeliä tullut .Kaksi minun hyvää ystävää lähtenyt.
Mutta tulihan mieleen mitä yksi sanoi .viranomainen Ei niitä aina voi ymmärtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.