Tuossa on se jonka viimeksi lupasin että laitan tänne on sellainen a5 kokoinen eli ei mikään iso mutta kaunis .
Yöllä kirjoitin kirjettä. Yritin saada siihen sen mikä on joka saa tuntee tämän tunteen kun minulla nyt juuri yhä on. En osaakaan selittää sitä. Tuntuu kun kävelen kujalla .Ei ole pelkoa ei sellaista. On vain se epämääräinen odottavan tunne ja kipu.
Huokaus.
Tänä aamuna kun heräsin sainkin etsiä pikku kissoja joka paikasta emo oli piilottanut yhden sinne yhden tänne . Mutta kyllä ne kaikki sitten löytyi taas takaisin pentu laatikoon. Ehkä hän oli tuonut pennut lähemmäksi kun itse tahtoi nukkua minun kainalossa.
Eläinkaari sillalla on taas uusi tähti. Ystäväni kissa joka on ollut tosi kiva ja jännä persoona lähti vanhuus tuli tiimalasin hiekka oli valunut loppuun mutta melkein 12 vuotta ehti olla yhdessä vain kuukausi vajaa.
Jokainen pentu on nyt yli 200 g painavin on kohta 300g
Mietin miksi sanotaan joo tehdään niin otetaan yhteytä pidetään yhteyttä jos sillä ei ole mitään tarkoitustakaan näin tehdä. Monessa asiassa . En tiedä miksi . Itsellä on taas tapana suoraan sanoa joo en usko että kuulemme tai olemme enää tekemisissä.
No yksi sanoo sen kyllä mennen tullen tai sanoi aikanaan mutta sitten tuli joku joka ei minusta riippunut ja tuli totaalinen pesäero mutta se ei sattunut sen tiesin tulevaksi aikanaan.
Ulkona on upea ilma mutta molli odottava tunne on ja todellakin kaipuu sellaista jolle ei voi enää livenä puhua. Kumpa olisit yhä täällä Satu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.