Mitä olen oppinut luota vaistoon. Minulla on lamppu pöydällä no monella se nyt ei ihme ole mutta se teki kipinää teki salamavalon räiskettä rikko lasin. Mutta toimi joskus kirkkaampi joskus vaaleampi mutta normaali se ei ollut.
Minulle tuli älyttömän vahva fiilis että lamppu pitää vaihtaa. Poikani tuli tänne ja kerroin hän sano mitä turhaa toimivaa. Kiltti poika kun on niin teki vaihdon. Jätti tuon pöydälle ja sitten huomasin , että mikä viiva siinä on no ... koitin ottaa pois niin ei lähtenyt koitin kynnelläni se meni sisään.. Kattelin tarkemmin toinen puoli on norsunluun valkoinen toinen on tuollainen maitolaten värinen . Sitten löytyi toinen pienempi viiva siihenkin kynsi osu.
Jälkeen päin olen tuntenut kiitollisuutta että ei ole enää minun lampussa kiinni pieniä kauhukuvia mitä olisi voinut sattua jos yhä olisi on toki tullut.
On ollut ihana olla lapsenlapsen kanssa sen vanhiman huomenna tulee kaksi nuorta miestä tänne. Jotenkin nautin juuri nyt kun ei ole liukasta vaan voin kävellä ja nauttia olostani. Joka päivä olen jossakin ollut. Ensi viikosta tulee hieman erikoisempi sanoisinko näin. Mutta ehkä siitäkin selviän vaikka juuri nyt en tiedä miten.
Toissa iltana sain yllätyksen. Olin saanut potilasvahinko lautakunnalta pienen yllätyksen. Nyt on yksi asia saatu viimeinen piste mutta tiedän jos olisin jaksanut niin tehdä töitä olisi ollut parempi mutta olen tähän tyytyväinen.
Olen niin toiveikas ja odottava olen saanut tällä viikolla paljon aikaa. Mutta toivon että olisin saanut jo nyt enempi mutta en ole. Nukun yhä paljon onko syynä leikkaus josta on yhtä kipsi kädessä vai mikä?
Olisin toivonut näkeväni erään. Mutta tulos oli kuitenkin toisenlainen.
Elokuusta on vain 4 kuukautta tuntuu hassulta mikä säämyräkkä on sen jälkeen ollut väriloiston kautta paukku pakkaseen. Mutta eikö nyt olisi voinut olla paukkupakkasesta niin kauniitten vihreän sävyjen kautta kesään? No ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.