14.2.2024

Illaksi kotiin sinivalkoisin siivin.

 Mitä oppii pieni ihminen?

Suru voi jäädä taakse jos on ihmisen seurassa joka saa hymyilee ja nauramaan vaikka otsaan sattuu vietävästi.

Miten hänen kanssa onnistuin unhottamaan  Ollin 5 vuotis kuolinpäivän. Mutta uskon 100 varmasti, Että Olli oli tästä vain iloinen . Ei vaikka itse kantoi koko maailman murheita niin ei tarkoita, että minun pitäisi.

Upeaa oli nähdä kirjekaveri livenä. Jonka olen tuntenut yli 25 vuotta. Mutta ensi kerran nähtiin livenä.

Mutta voiko vanhan ystävän kanssa kokea vielä uutta sellaista ensi kerran tyyliin. Kyllä voi niitä tuli enempikin. Kuin yksi.

Kiitos vr sain lisää euroja kulumaan yhden yön lisää ja jouduin loppu pelissä ottaa sinivalkoiset siivet jotta pääsin kuten mainoksessa sanotaan illaksi kotiin. Mutta silti VR:n toimintaan ei voi luottaa.



Onneksi poikani auttoi että pääsin kotiin nopeammin.

Huomasin, että kylmyys. tuisku, viima ja tuuli ei ole nyt leikattujen alueiden kiva kaveri. Tuntoa ei tietenkään vielä ole mutta silti on sellainen ilkeä tunne.


onneksi nuo niitit on jo poissa.


Mutta olen ison nauravan. Iloisen , tunnelmallisen paripäivää rikkaampana. Akku täysi voimaa rytmi aivan sekaisin koska hereillä ja koska nukkua. Ja saiko toinen nukkua no EI.😄Olen onnellinen siitä mitä sain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.

ikävä mutta nautin olostani. ehkä tai sitten en.

 ihana tuo usva ja yön hiljaisuus. Eilen sain eräälle sellaisen onnellisen naurun. Vaikka siitä hyvästä hypinkin sen seinällä koko ensi vuod...