Mietin pohdin ja niin ...
Minä saan kuulla nyt monelta että on minun oma syy että tunnen näin tai noin. Toinen on minun äitini toinen on ... eräs joka tekee aivan samaa.
Minä siis olen ja koitan saada toisen ihmisen tajuamaan oman kantani mutta se on mahdottomuus kun kaikki laitettaan vain minun syyksi kuten äitinikin. Se vie voimia ja kuluttaa mutta tähän on tottunut. Ennen olin vahva mutta joskus se vahvakin hajoaa. kun liian paljon kuulee samaa hokemaa.
Nyt on enempikin luottamuspula sitä ei ennen ole ollut mutta nyt on. onhan se että helposti ystävyys voidaan tulkita muuksi vaikka ei ole. Minun olettaen haaveilevan tahtovan sitä ja tätä vaikka näin en tiedä haluavani. Kukaan ei kysy mikä se minun toiveeni on ollut.
Kipu on iso mutta sen ei ole väliä niin sen kuulinkin olevan. Miten voi olla kiintynyt mutta toisen huono olo jonka itse on tehnyt on roska jonka voi potkia pitkälle kauaksi.
kävin taas katsomassa yhtä asuntoa mutta ei vieläkään oikea talon hissi oli tosi pieni.
Mutta ehkä se löytyy pian meidän koti . Siis minun ja kissojen.
Mielialani ei siis ole korkea. Se on matala ja katsoo tuleeko millainen lähiviikot. Kaikella on alku ja loppu nyt taitaa tulla yksi loppu minun kortin vuoksi. Mutta myös kun haluan kunnioittaa sitä mitä on.
Autoin yhtä tytärtä ja hänen iäkästä äitiä toivon mukaan niin pääsivät Jyväskylään.
Toivotaan että toiveeni toteutuu vaikka juuri nyt se on vaikea se on ollut vuosia vaikea silti uskon siihen mitä tunnen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.