Ensimmäinen Adventti.

 Löysin eräästä sähköposti laatikostani vanhoja runoja vanhoja asioita .
Parasta niin oli kirjeet viestit keskustelut. Minä nautin lukea mutta myös huomasin paikalaan olon. Fiksua ei todellakaan. Mutta pelko on yksi syy. 

Sen ei ole loppu pelissä väliä.  Ne runot jotkut ovat kauniita. Vaikka itse sanonkin. Paras on se jonka on kaksi ihmistä kirjoittanut.

Kun sain taakan pois päältäni on hiljaisuus. Se antaa voimaa myös siihen että kaikki järjestyy ennen pitkään.  Vaikka paljon on erilaista elämäni on niin paljon muuttuu. Käsi niin on kömpelö en tiedä miksi se on mitä on vaikka sanotaan että se menee pois mutta ei näytä siltä. Ennemmin patti niin haittaa kaikkea mitä yritän tehdä mutta tämä on nyt tällaista.

Sieluni on mollissa. Ikävä on iso ihmisiä jotka ei ole tässä mutta se on elämää ikävä on ikävä ystävä. Mutta toivon että joskus se ei olisi niin iso kun juuri nyt on.

Joulu saan iltapäivällä laittaa kynttilä jalan päälle. Sen joka on minulle hyvin rakas joka tuo muistoja jo lapsuudesta mutta sitten sen uusi merkitys on niin upea pieni sana pieni lupaus joka on ihana. Minä olen onnellinen siitä, Se on ihana ja odotan Adventti sunnuntaita  joka vuosi. 

Minä olen tosiaan onnekas monella tapaa. Iloinen vaikka on jotain sellaista mitä en osaa selittää.

Mutta jos ehkä voisin mennä nukkumaan. Vaikka uni ei ehkä tule olen ollut levoton viime aikoina. Syyn kyllä tiedän. Kaikella ei ole merkitystä. Niin uskon.

Hyvää adventin aikaa sinulle lukija