Joskus apu voi tulla ihmiseltä jota vähiten odottaa. Niin huomasin viime viikon torstaina. Kiitos sinulle siitä että pelasti päiväni .
Olen katsonut nyt halloweenin aikaa okalinnut sarjan kaikki osat. Miten olen pitänytkään siitä kirjasta jonka olen lukenut monta kertaa joka on yhä tuossa minun kirjahyllyssäni.
Kävin vanhassa sähköposti sivulla lukemassa kirjeitä jotka olen niin ... saanut joskus vuosia sitten 2019 itse asiassa. Huomasin että En täysin ole pitänyt sitä lupausta joka olen antanut eräälle ihmiselle. Hyvin hän sanoi että ajan pois ihmisen .Etten tee itselleni oikeutta .kun kirjoitin miten tuolloin kirjoitin.
Mutta on pakko sanoa , että olen kirjoittanut uudestaan niin . Kopsanut toisen kirjoittaman pätkän minulle kokonaisuudessa. Niin tein pyydän sitä anteeksi sinulta.
En saanut tilaisuutta selittää en saanut muuta kuin tuomion joka ei ollut oikea. Sitä on minun ainakin vaikea antaa anteeksi .En osaa sanoa miksi mutta uskon että tiedät sen sydämessäsi muutenkin.
En aina voi olla sanomatta jos minua satutetaan. Jos minulta vaaditaan jotain sellaista jota minulla ei ole enkä ole koskaan ajattelut, että minulla on.
En ole koskaan numeroinut ystäviäni johonkin järjestykseen jos minulta sitä odotettaan tulen aina niin monta vuotta taakse päin kuin ettenkin päin näkee siitä punaista. Siitä voi jopa koko ystävyys muuttua,
Niin kävi
Minä välitän monella tapaa mutta kykeneekö rakastamaan niin enkä en. En paitsi yhtä sitä on turha salamaan. En ole häntä ennen ,en hänen jälkeen. Tulee jos tulee mutta en odota. Minulle riittää ne hyvät hetket ne huonot hetket miten ne on milloinkin ollut. Mutta hiljaisuus on ollut syvää ja se sattuu jonnekin sielun syvyyteen. Silti tiedän että olen siellä jossain hänen mutta ei silti ole minun.
Moni sanoo että pakkomielteistä. En itse tuota nimeä käyttäisi vaan syvää . Tiedän hänen huonon puolet hyvät tiedän hänen sielun maiseman ja silti näen siinä niin hyvää että rakastan., Mutta en odota mitään vaalin sitä mitä oli.
Tajuan kuinka onnekas olen . Oikeasti olen onnekas saadessani kokea sen mitä koin vaikka se on satuttanut minua niin olen kasvanut vahvaksi hän antoi tiiliä hyviä tiilejä kun hajosin silloin miltei 20 vuotta sitten. Se on sattunut myös häneen. Tiedän sen Se on minulle monesti kerrottukin.
Teidätkö on helpotus
Minulle ei enää sanota että kyllä sinä jonkun löydät jos vain päästät elämään ja annat jollekin tilaisuuden. No voin kertoa että tiedän sen . Mutta pidän sitä mahdottomana kuten vanha poika ystävä sanoi 1990 vuosikymmen alussa. Että minulla joko on tai sitten ei ole. En tee kompromisseja. En sano sanoja leikilläni. Hän ei koskaan saanut minulta sanoja että " rakastan sinua" Miksi ei koska en rakastanut välitin . Hänestä tuli yhden lapseni isä.
Ei rakkaudella pidä leikkiä. Ei avioliitolla niin mennä kunhan nyt ollaan kunnes tulee jotain muuta tai joku toinen. Minun olisi pitänyt puhua eräälle noin 27 vuotta sitten eritavalla jotta olisi tiennyt jotain mitä sai nyt kesällä tietää.
Olen miettinyt millainen olisin nyt jos olisi tullut silloin toinen suunta. Voin sanoa että suhteeni Jumalaan olisi erilainen . En niin kyyninen kun nyt olen. Elämä opetti mutta ei sitä mitä tahdoin vaan aina sitä mitä en olisi tahtonut.
Minä olen kuin lastu vedellä joka katselee maisemia joka katsoo mitä tuleman pitää. Mutta ei änkeä minnekään jos haluaa niin minut pitää kesyttää minä en änge minnekään. En edes silloin kun rakkaus oli tuoretta. Minä kunnioitin liittoa omalla tavalla. _Siksi ihmetelen Miksi nyt kun ei silloinkaan tyyliin sanottuna , mutta hänen pitää itse löytää siitä vastaukset.
Sisäinen rauha. Sisäinen onni on jossakin juuri nyt. Toki on myös ikävä ja kyyneleet.
Minä olen viime aikoina saanut upeita mahtavia ystäväviä Elämääni . Erään ihmisen yhteyden ottoa odotan . Uskon että minun ystäväni joka lähti kesällä yläkertaa vahtii minua. Yhä mietin odotan ja kaipaan hänen ääntä Monesti tekee mieli soittaa hänelle ja puhua vain siksi että hän osaisi neuvoa ja tukea välittää rakastaa minua. Toki toivoin että eräs toinenkin mutta en tiedä .Mitä olen .
Muistot toi muuten kipeän muistin muutaman vuoden takaa. Sadun syntymäpäivä kortin minulle ikävä kasvoi joskus tuntuu että hän oli jo enkeli kun eli auttoi aina toisia .
En tiedä mitä minun pitäisi ajatella vieraasta joka kävi nyt viikonloppuna. En oikeasti tiedä Ei ole välit kohdallaan hän alkoi heti sisustaa kotiani toisella tavalla. Laita tuo ikkunan väliin kun sanoin että tahdon heittää sen roskiin pois .Jos en pidä jostain miksi sen pitäisi olla yhä minun luonani miksi sitä pitäisi pitää kun se hänen mielestä olisi upean näköinen ulkoa päin mutta .Miksi ? Onneksi tuo tavara ei ole enää minun luonani.
Katulamppukin voi olla kaunis pimeellä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.