pelko

 Lähdin tänään asioille tuohon vähän matkan päähän  kauppa keskukseen.

Menin hissillä alas ja siellä oven  suussa oli tämän talon asukas jonkun toisen kanssa.

Tämän naisen silmät oli tuskaa täysi  olisi halunnut pysäyttää minut mutta en uskaltanut. En tiennyt kuka hänen vieressä oleva nainen oli. Kesäisin hän aina tullut juttelee kun luen ulkona kirjaa. Ihana ihminen en tiedä hänen nimeä en ovinumeroa tiedän vain että asuu tässä ja polttaa tupakkaa.

Ambulanssi tuli .. sanoi suoraan tulee toinen kohta kun hänellä on asiakas kyydissä jo.

Menin siis ohi kun en voinut jäädä kysyy mitään.

Mutta kun tulin takaisin oli yhä ambulanssi siinä oven suussa en tiedä missä tämä hyvin iäkäs nainen oli .

En osaa sanoa siis mikä tilane oli muuta kun hän haki turvaa ja olisi halunut , että jäisin siihen. 

Miten huonosti tunnen naapureita enää kun olin nuorin muistan jokaisen nimen ja tunsin koko talon. Nyt en tiedä edes kuin pari naapuria ulko näöltä mutta sellaista elämä on. Kaikki muuttuu 

Tuo nainen on ihan hän puhuu karjalan murteella ja varmaan ollut joskus siellä jossakin asumassa joka ei ole enää suomen maita.

Minulla meinasi mennä hermot paketti automaatin kanssa kun piti laittaa paketti luukuun sainkin sitten kuulla että on annettu kahdelle sama luukku. No joo ja kun ostin posti merkkejä niin samaan niin en meinannut millään luettua tuota pin koodia aina sano että on  koitin kolmea korttiani mutta kun sitten hermostuin niin kyllä se sitten lähti toimimaan.