Se tuo muistoja en edes tiedä miten monen Zen cafen keikalla olen ollut elämäni aikana. Mutta sinne kaipaan samoin kun poets of the fallin keikalle. No pitää katsoa milloin pääsee. mutta kuten eräs sanoi , että raiskaan kappaleen joskus jonkun soi monen monta kertaa nyt viime aikoina ei ole sellaista kappaletta ollut. Mutta Zen cafen bändillä niitä on ollut hyvin monta.
Lapseni kanssa on ollut lisää näitä haastavia puheluita. Ne vie voimat ja jotkut ei ymmärrä , että voin olla silloin hiljaa ja haluankin olla hiljaa.
Mietin sitä että julkaisenko edellisen kirjoituksen vai en mutta päätin että siitä voi joku muu oppia koska tämä ketju on niin tämä voi auttaa jota kuta toista.
Lapseni niin puhuu etten ole rakastanut häntä en ole kuulema osannut näyttää niin että hän olisi sen kokenut ja tuntenut. Hänestä niin se että etsin sen joka hemmetin ilta kotiin tahdoin tietää missä hän oli ja tahdoin, että on kotona. Niin hän koki että se on hänen kiusaamista minun olisi pitänyt antaa mennä sinne ja tänne olla siellä missä on koska se olisi ollut rakkautta. Mutta olisiko jos olisin niin sallinut silloin vuosia sitten antaa tehdä olisiko valitus virsi ollut, että sinä et välittänyt kun et etsinyt minua kotiin. Joskus teinin kanssa elämä on se teet niin tai teet näin teet sen nurin päin. Minä puhun asioista jotka sattui ennen vuotta 2009 .
Lapsi muistaa asioita, lapsi kuulee asioita. Lapsi yhdistää päässä omia ajatuksia siten, ettei ne ole sitä mitä elämä oli mutta lapselle ne on ollut totta ja ne muistot on yhä totta. Koska aikuisten riidat he näkevät kuulevat siten kun kuulevat eivät tiedä kaikkea kuulevat sanat sieltä ja täältä. Mutta jos tilanne tulehtuu ei se tule heti vaan on ensin se pato rakennettava ja se hajoaa joskus niin. Isot ihmiset ehkä tietää koko juonen mutta lapsi ei ymmärrä miksi se tulee miksi isot ihmiset huutaa ja voi sanoa julmiakin sanoja toisille.
Miten lapsi sen käsittelee kun on itse aikuinen ja muistaa nuo pelottavat tilanteet?
Siksi on ihana että sanot vaikka olet kuinka vihainen lapsellesi sano että rakastat. Huomasin tuon kerran kun olin kutsumaton vieras eräässä perheessä web kameran kautta. Niin tuo perheen aikuinen sanoi kun oli kinannut oman lapsen kanssa " hei mä rakastan sinua (lapsen nimi)just oma pässinpääni." Se opetti myös minuakin olenkin sanonut nuorimmalleni lapsilleni että rakastan niitä vaikka ovat tulleet missä kunnossa tai olemme olleet vihaisia toisillemme. Mutta sitä olisi tarvinnut myös vanhemmat.
Onneksi tuo iso ihminen on yhä viisaana minun elämässä vaikka joskus hänkin on ollut yksi pässi sanojen kanssa minulle .Mutta se on kasvattanut minua paljon.
Minä olen tullut vanhemmiten hyvin vaativaksi miten minulle saa puhua. En tiedä mistä se on tullut sisääni. Uskallan nykyään sanoa kohtele hyvin puhu minulle kun aikuiselle en ole lapsi. Viimeksi tänään sanoin tuon kipakasti huutaen eräälle naiselle. Se oli vain pakko toki pyysin anteeksi mutta jos ei sano mikä on hampaan kolossa se ei tule hyvin. Mutta eniten minua häiritsee se . että en ole kuunnellut omaa vaistoani.
Olen lyönyt päättäni seinään aivan siksi, että olen ajattelut että joku ihminen on hyvä mutta sitten ei olekaan ollut . Se on ollut tosi iso sellainen miksi miksi ja helvetti miksi en uskonut itseäni.
Jos joku luulee , että olen täällä avoin niin voin sanoa etten ole. Tämä on kun tulitikun raapaisu vain pieni pala. Minä olen tosiaan vain kävelevä kirja joka niin kokee kaikkea ja tuntee mutta suuriman osan pitää vain paperisen kirjan sivuilla .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.