Niin nukkua pitäisi mutta uni ei tule enkä edes halua. Flunssa teki jotain joka tunne ei ole vieläkään hävinnyt vaikka jo kaksi viikkoa mukamas olisin terve ollut. Ei ole muuten ruokahalutkaan palaneet.
Mutta olen kiitollinen omista lapsistani ja on ihana kun ne käy kaikki tässä tai muuten pitää yhteyttä. Siinä on pieni muutos tullut entiseen.
Raastava tilanne on joskus voimaa vievää mutta toisaalta se opettaa ihmisestä enempi ja jopa uusia puolia. Menneisyydessä kiinni pitäminen ei ole tervettä mutta joillakin se on turvarätti jota ilman ei osaa olla. Ei aina ajatella tuoko se jopa kipua.
Mutta hiljaisuudesta olen tyytyväinen se tuntuu niin oikealta juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.