Pieniä hetkiä
isoja sanoja.
Niitä tunnen nyt kun mietin paljon viime viikkoa. Siinä on surua luopumista ja toki pettymystä. Mutta en näe ainakaan omalta puoletta vihaa tai katkeruutta.
Minä tiesin että tämä päivä tulee. Eikä se ole estänyt minua kiintymästä häneen.
Mutta olen onnellinen siitä mitä häneltä olen saanut tänä vuonna kun olin lääkehumalassa sairaalassa tahtomattani.
Kannoit minua upeasti sait tuntemaan että valoa on. Vaikka olit jo toisella polulla mutta silti katsoit että minä voin hyvin.
Kellun kuin lastu purossa ja annan mennä omalla painolla eteenpäin. Mutta sitä tulee eteen mitä on tarkoitettu.
Jännitystäkin on mahassa. Tuleeko joku minulle vai pysyykö vielä jossain poissa. Ja miten siihen sitten itse pitäisi toimia.
Tänään on vuosi kun kissan pennut lähti minun luotani. En ole kuin yhdestä kuulut sen jälkeen Mutta se ei ole minusta kiinni vaan kasvattajan tahto. no sai kyllä siitä kuulla sitten ihan kunnolla joltain muulta kuin minulta.
Mietin mitä olen kokenut vuoden päästä tähän samaan aikaan?
Haluaisin olla turkusessa katsomassa upeita mastoja ja laivoja . Rakastan purjelaivoja.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.