Mitä muuta tulin myös vihaiseksi kun kuulin että häntä kiusaa nyt sama kun kiusasi vanhempaa poikaani . Onneksi tämä on niin vanhempi kuin mitä oli toinen kun häntä kiusatiin.
Miksi isänsä ei puolusta omaa poikaa? Miksi isät yleensä jättää omat lapset huomioimatta kun ero on tullut ja jotkut jo aikaiseminkin.
Miksi kuitenkin lapsi on se joka kärsii isän teosta?
Onneksi tiedän että kun on pahaa on jotain hyvääkin tulossa. Koska ilman pahan olemassa oloa emme voi nähdä sitä hyvää joka on edessä. Se tekee että kaikki on tasapainossa jotta osamme tunnistaa toivon mukaan kaikki.
Rakasta lastasi aivan yhtä paljon kun sitä hetkeä kun sitä teit . Tai kun ensi kerran sait hänet syliin ja rakastuit häneen.
Pitää olla empatiaa jotta näkee että on mokannut ja pyytää anteeksi tämä menee monen kanssa. Itse olen miettinyt olenko liian empaattinen kun saan aina kolhuja elämän polullani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.