kurkkusalaatia

 Mietin ja mietin lisää.

Mietin ihmisen sisintä luottamusta ja kuinka helppoa laittaa omat viat ja virheet toisen tekemiseksi.

Niin nyt mietin kun olin arka rikkinäinen ja paineen alla minun pyydetiin luottamaan ja teki paljon sen eteen että pikku hiljaa aloin luottamaan.

Nyt tänään voin kysyä minkä varten? Senkö että voi sanoa mitä sattuu ja sanoa se on vain sinun omaa syytäsi. Teki mieli kirjoittaa tuo äskeinen toisella tavalla. Se ei olisi ollut niin fiksua.

Mutta nyt on tosiaan pakko sanoa tekisi mennä vanhalle ladulle ja laittaa jotain eteen päin mutta mitä voittaisin. En mitään.

Mutta  pitää miettiä mitä teen tai olen tekemättä.

Kyyneleet on suolaisia tulee hyvä muisti kun näin kesäyönä itku on lähellä.

Rinnassa on tulinen kipu osaksi varmaan että tämä koti on niin mahdottoman  kuuma. Mutta oloa ei oikein repivät ajatukset auta. 

Mutta mietin omaa kuvaani. Myös mitä itse olen oikeasti tehnyt ja sitten mitä niin olen mukamas tehnyt. Olen suorasanainen olen sellainen joka voi sanoa ennen kuin ajattelee mutta silti seison silloinkin itseni takana. Iso kasvu oli eroni jälkeen, jouduin oppia luottamaan ja olemaan raivoamatta mutta  joskus rankallakin kädellä testaamista. Vaikka testasin olen tehnyt ison virhe arvion, Minä uskoin luotin kasvoin ja silti niin kaikki on ollut sanahelinää  joskus enempi ja joskus vähempi mutta ennen kaikkea  iso virhe.

Itku loppuu aikanaan toivon joku muu on viisaampi kuin minä.  Vaikka epäilen ja mietin koska puusilta hajoaa.

Poika sai kurkkusalaatti vaateet päälle eli intin aamut alkaa heti aamusta. Saa nähdä miten pärjää. Luotan että hyvin kun on niin sosiaalinen tapaus.