Murrettu

 

Ajatukset menee vuoristorataa.

Ei ole kaikista parhain olo mutta ei nukutakaan kuuntelen kirjaa ja mietin kaikkea mahdollista ja mietin miksi joudun kaiken kokemaan miksi on niin paljon kun jotkut valittaa ettei heidän elämässä satu mitään on liian arkista. Voisin niin sanoa että olen jopa katteellinen sellaiselle elämälle.

Kela on ollut hyvin erikoinen kamu tämän viikon ei ei ja sitten marraskuun ensimmäinen pitää olla viimeistään poissa tästä asunosta. Mutta elämä on siis etsimässä ja pettymyksiä. 

Tuntuu että sanotaan sanoja vain siksi että näin voi ja pystyy sanomaan. Onneksi ei niin kamalia kun oli viime marraskuussa en ole unhottanut niistä yhtäkään.

Joskus olisi parempi saada mustelma joka häviää ja jää pois ennen pitkään mutta sanat ne jää sielun sisään ja on jopa vuosia vuosi kymmeniä niin joskus mielipahan tekijänä. 

Luottamus se voi mennä tällaisessa ja rikkoa itsetunnon. Olenko tallaista itse kokenut niin pakko sanoa rehellisesti ,että kyllä. 

Jotkut niin hokemat "kissa on kala"  kun sitä kuulee liian monta kertaa sen pikku hiljaa alkaa tuntuu todeksi. Se ei tunnu hyvältä mutta jollain tasolla jotkut saa tallaisesta mielihyvää.

Mutta se myös tekee syviä haavoja tosi syviä. Sillä tavalla rikotaan monella tavalla toista ihmistä.

Mutta miten siitä pääsee ehjäksi? 

Miten siitä voi oppia uudestaan luottamaan ihmisiin?

Miten voi oppia uskoo, että sanoilla tarkoitetaan sitä mitä sanotaan?

Minä en tiedä miten nuo voisi oppia. Sitä mietin onhan aikaa jo valovuosi mutta silti jotkut asiat tulee mieleen kun tulee joku asia joka muistuttaa siitä . Aivan kun rupi vedetään irti. Haava voi siis alkaa vuotaa uudestaan. Niin minun sielussakin on käynyt muisto isku repi ruven  mutta en tiedä miten saisi uuden ruven päälle.