Rajat on sanoillakin.

 

Miten erilainen tämä vuosi on ollut ja mitä tästä tulee on vielä arvoitus. Minä odotan jo parempaa. Huomaan, että olen tullut hitaaksi sen jälkeen kun opettelin uudestaan kävelemään. Niin vaikeaa se oli yksin huomaan että olen oppinut jonkun väärän tyylin koska välillä olen kipeä kivusta. Toivonkin että ensi viikko tuo vastauksia. Ennen kaikkea miksi jouduin opettelee kävelyn uudestaan. Se ei ole niin kivaa ollut.
Mutta nyt nautin kun uudessa kodissa ei ole niin rappusia joten pääsen helpostikin kulkemaan vaikka on sivussa on pikku hiljaa kodiksi näyttävä.

Eräs tuttavuus uusi sellainen. En tiedä mitä ajatella koska hänen ajatus maailma on niin erilainen esim. kissojen suhteen. Eivät saisi nukkua sängyssä. Muutenkin ajatus maailma niin on erilainen kun minun.
Joten toivon, että hän menee menojaan ei ole minun ihminen eikä ole tunteita.
Minä olen nauttinut kun minun kodin ikkunoiden takana näkyy maisemia ei enää vain toista taloa. Sen ihmisiä.

Silti tunnen hiljaisuuden kaipaan sanoja kaipaan jotain mitä ei enää ole.

Mutta katsoin pitkää kuvaa ja totesin hänen olevan niin hirveän nuori , Kaunis mutta tosi nuori. 

Sitten on paikka jonka sanoja en kaipaa toivoisin, hiljentyy ja katsoo itseensä miksi hiljenen. Oli sitten syy mikä tahnansa on minun voimillakin raja minkä yli ei mennä.