Kynttilää en ole laittanut palamaan. Ei siksi etten haluaisi vaan siksi että jotain puutuu. Minusta on jännä miten asiat vaikuttaa minuun.
Tänään juttelin lapseni kummin kanssa. Aika jännä mitä hän puhui mutta ei nyt illalla kuitenkaan tullut juttelemaan. Tavallaan olen helpottunut. Tämä vuosi ei ole ollut minun vuosi olen niin paljon joutunut kokemaan sellaista mitä en toivoisi kenkään kokevan. Mutta toisaalta tiedän että tämä tulee yleistyy aivan siksi että sote keskukset on nykyään mitä ovat.
Mutta paljon ikävän asian kanssa on myös hyvääkin konsertit joissa olen käynyt niitä on vain 6 kappaletta. Zen Cafen huuma oli mahtava kokea uudestaan ja kuten sanoin tahtoisin kuulla lisää. Ensi vuodelle on jo kaksi lippua olemassa.
Mutta olen myös väsynyt siihen mitä kokea jouduin. Sanotaan suku on pahin tässä se pitää hyvin paikkaansa, On tosin siellä kultakimpaleitakin. Tosin olen suora puheinen ja sanon täysin suoraan mitä ajattelen. Siitä ei kaikki pidä. Mutta minusta näin pitää tehdä.
Paras kuukausi leikkauksesta huolimatta on ollut helmikuu. Olin tikkieni kanssa kyllä aika hirviö ja kun ne kävi jokaisessa värikirjossa niin tosi värikäs. Silti juna ja lentokone tuli vain rohkeasti käytyä. Kokemus sekin.
Toisaalta on yksi kokemus vielä kokematta . 4 tunnin näytelmä. Se on ihanaa kun voin saada olla veljeni kanssa ja se on kieltämättä laatuaikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.