Joulu oli taas kerran. Ei tällä kertaa mitään draamaa tai muuta osasin niin välttää nämä. Mutta sain aivan upean kuvan sain kuvan jossa minä olen lasteni ja lastenlasten kanssa samassa kuvassa. Edellisestä kuvasta on aikaa yli 5 vuotta aina joku on puuttunut nyt ei ketään joka olikin parasta.
Joku puutui silti. Joka minut tuntee niin tietää sen varmasti. Toki toivotukset sain ja niin etten tarvi odottaa viestiä pitkään pitkään aikaan.
Minä olen myös nauttinut tänään kun minun tupa on hiljainen poika meni siskolle ja hoitaa enon tehtäviä. Vanhin lapseni kotia ja kaikki muut myös.
Minä muistelin myös vanhoja kuinka ihania on ollut ne hetket kun väki nukkuu ja saanut olla juttusilla erään kanssa mutta nyt ei ollut enää sen aika aika muuttuu aina pikku hiljaa.
Silti olen myös iloinen muutoksesta joistakin. Hiljaisuus se on joskus parasta lääkettä kun ei tarvitse kuunnella sanoja julmia. Mutta olen myös kiitollinen niin paljosta muustakin. Mutta kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen.
Kuten nyt jouluna on ihana saada kirja jota on etsinyt pitkää paketin sisältä. Pääsenkin sitä lukemaan. Joten onni on pienissä asioissa. Vaikka yksi vaikuttaa niin moneen muuhun asiaan.
En juuri kuvia ottanut ajatukset oli siellä ja täällä .
Ihanaa loppu vuotta jokaiselle olkaan turvassa kun sää ja maailma on mitä on juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.