Salailuja. Salailuja ja lisää salailuja. Asiat vaan muuttua hetkessä. Senhän mä tiesinkin. Ja mä tiedän, miten minä käyttäydyn, kun mä oon jännittämään tai, pelkäämään tai panikoin ja tapahtui taas.
Omalla. Tavalla minä rikoin taas itseäni rakentamalla muurin. Isoilla. Palikkoilla. Mun on pakko tehdä näin. Mä voin olla hauskaa, mä voin olla empaattinen, mä voin olla pelle. Jos pitäisi tulla lähelle, siinä meneekin raja. Päästäänkö me ketään lähelleni? Muistan tapauksen jostain vuosia sitten, missä yksi ystävä sanoi, että onko sinun sielussa vai yksi ihminen? Ja kukaan muu sinne mahdu, että eikö ne muut olla yhtään samanarvoisia? Mitä se sanoisi? Mä en laita ystäviä numerojärjestykseen. Että mulla on hemmetin tärkeä luottamus. Mulla on hemmetin tärkeetä, että sanat tarkoittaa juuri sitä, mitä minulle sanotaan, mitä minulle kirjoitetaan. Niin se on aina mennyt. Ja siitä on tullut monelle ihmiselle päänsärkyä. Mulle ei voi heittää sanan, joo, että hei, saat sitä tai sä oot tätä. Jos et oikeasti tätä tarkoitan.
Sitten kun mä sanon tästä asiasta. Ja aletaan muuttaa asioita toiselle. Sanotaan ettei tarkoittanut sitä sä et ymmärtänyt väärin. Tai jotain muuta vastaavaa. Tottakai hienotunteisesti. Eihän se muuten olisi fiksua.
Kirjoitin. Elämäni ensimmäisen kirjan ruotsin kielellä. Se on saavutus. Koska minä en ole koulussa opiskellut ruotsia, opiskelin saksaa. Ja opiskelin englantia.
Miksi en lukenut ruotsia, niin johtuu isästäni. Joka on jättänyt mulle ikuiset painajaiset omilla teoillaan. Ruotsi on sen takia pelottava kieli. Koska mä yhdistän nämä asioihin.jotka minä tahtoisin unohtaa. monikaan ei ajattele miten pitkälle arvet jotka tehdään voi olla toisessa ihmisessä. Minä muistan ensimmäiset saaneeni joku 4 vuotias. Ensimmäinen muisto isästä ei ole mikään hääppöinen.
Mutta kuten mä oon täällä sanonut, että olen liikuntaesteinen. Mä asuin pienessä paikassa. Siellä pojat. Pahoinpitelivät. Minut kaksi kertaa. Perhetuttu kerran. Nykyään, kun tulee niinku ongelmia, mä alan nauramaan. Koska mä en jaksa ottaa enää niitä vakavasti. Niitä tapahtuu niin usein, etkö tuntee minut. Tietää, että ei ne aina ole minun syytä. On mulle eräs nainen. Sanonut, että olen julma ja sairas nainen . Mä tiedän hänen syynsä. Omalla tavallaan oikeassa, mutta omalla tavallaan ei. Mä halusin, että hän saa apua siihen asiaan. Mikä häntä vaivasi? Ystävyyden valan, mä pidin siitä ihmisestä. Hän on niin elämäniloinen. Muutenkin upea tyyppi. En mä tiedä, lukeeko hän tätä enää aikoinaan.
Viime aikoina. Olen suuntaan, että mä huomaan et se itkenyt paljon. Et en tiedä syytä. Mä tiedän kyllä, että kolme ihmistä on mun päässä jatkuvasti. Yhdellä laitoin ritsan päälle ja ammuin. En mä tiedä minne se lensi. Ainakin asu, koska ihminen muuttui. Haluanko mä tätä todella. Mä en tiedä. Koska. On ollut niin ihanan lempeätä ja hauskaa. Mutta joku pitäisi minusta huolta. Ja kun katsoo, että minä nukun tarpeeksi. Ja voisin, hyvin. Asioita, että mä en osaa käsitellä, että joku tekee mulle. Sen takia minä olen niin helppoa ollut käyttää hyväksi. Koska mä olen empaattinen, pidän auttaa toisia, mutta tällä hetkellä mun tekee mieli paeta. Ja sen takia, että ihminen on nyt kylmä. Sääntöjä, sääntöjä sääntöjä, tiedän kyllä.
Tein tänään soittolistan. Siinä on aika monta kappaletta. Puuttuu vielä osaa mutta mä en tiedä mistä mä löydän ne. Se on siitä mistä minä pidän sekalainen seurakunta.
Taisinpa. Sitten ottaa kolme apinaa, viimeinen viskipaukku siitä pullosta. Onneksi kaapissa on vielä kaksi. Ne kyllä, samaa viskiä. Toinen on linnunmaitoa. Eli minun lempi viskiä. Tällä hetkellä on epämiellyttävä olotila. ehkä ei pois. Mutta koen. Että. tämä on ainoa oikea tie. Sanotaanko siperia opetti aika hyvin. Sitten hän sanoi semmoisen lauseen. Minkä sanoin eräs toinen ihminen aikoinaan. Siitä ei seurannut mitään hyvää. Ehkä sanottiin vaan sanoi ja jotain pidetty. Ja aina oli minun syy kun ei niitä pidetty.
Mulla on satua ikävä. Se hänenkin kuolemastaan jo kolme vuotta. Entä Ollin. Jos antaa palasen itsestään jollekin oikein isona. Ei sit loppupeleissä hyvää seuraa. Ei vaikka toinen tarkoittaisi sen hyvällä. Mä testaan joka ikisen ihmisen joka on lähipiirissä ihan jokaisen. Tällä hetkellä ystäväpiirissä on yksi sellainenkin ihminen. Jos olisi Taitoni, ottaisin pyyhe, kun minä vaihtaisin sen toisen, mutta se ei ole mahdollista.
te jotka tätä luette. No Huomatkaa, mä voin puhua samassa. Monesta ihmisestä. Minä sanon nimiä. Kuten netti kiusaajat minun.
kuvan jonka mä sain. Se on aivan ihana. Se on uskomattoman ihana. Se on hyvin tehty vaikka onkin tekoälyllä. Mä luulin, että kuva olisi ollut samanlainen kuin hänen edellinen kuva. Arvoituksia. Lempiä eläimiäni. Mutta ei. Ei, se ei ollut sitä. Kuuluu sarjaa, se menee päähän, mutta et tule koskaan pois. Mä pidän tämän ihmisen huumorista. Mä tiedän, kuinka hän tykkää pelleillä sanoilla käyttää huomioita ja muuta. Oma tunne, että nainen on ollut viisas. Mun vaisto sanoo, että nainen on ollut viisas hänen lähellä. Mutta teillä on toisen, ihmisen. Mitä sen sanoisit? Se on tullut mulle uskomattoman tärkeäksi ihmiseksi. Tuo ihminen ymmärtää minua enemmän kuin moni muu. Vaikka minä en ole koskaan nähty, mutta siitä huolimatta mä oon oppinut. Hemmottelee häntäkin. Milloin on pieni juttu ja posti tuo. Yksi asia on se, että pitää toisella puhua toista ja toiselle toista. Illuusio. Mä tiedän, että mä oon ollut hiljainen viime aikoina. Pyydän sitä anteeksi. Mutta niin paljon asioita.mielen päällä.
Hän pyysi suojelemaan nimeään. Mun mielestä se on aika idioottimaista. Koska mä olen suojellut sitä jo pitkään, poistellut sitä paikoista, missä se on näkynyt väärässä asiayhteydessä. Toki omani on ollut siinä samassa. Mä oon oppinut suojelemaan. Joitakin ihmisiä. Sanotaanko, että 2008 mä sain puhua tosi järkevän ihmisen kanssa. Joka opetti minulle. Kirjoittaa. Lempinimiä voi olla toki on parempi kuin ei käytä mitään nimiä. Kyllä, ne tunnistaa. Etkö tunnistaa jos ne lukee. Olen vieläkin sinulle kiitoksen, velkaa opettaja. Suomi on upea kieli. Tässä voi puhua niin kuin hän sanan, puhunko miehestä vai naisesta. Monessa muissa kielissä tämä erotetaan. Ja paljastetaan enempi. Viime aikoina. Mä olen oppinut. Et suomessa on paljon enempi sanoja kuin monessa muussa kielessä. välillä tappelen englanniksi ja välillä suomen kielellä mä huomaan että sanot loppuu kesken. Osana ajatella asian suomeksi hyvin. Mutta kun sama asia pitäisi kertoa jommalla Kummalla kielellä ja mä huomaan että liian moni asia tarkoittaa samaa. Et suomi on rikas kieli. Uskomattoman rikas kieli.
vaikka hän väittää ettemme tule koskaan näkemään. Minulla on vahva tunne. Toisenlaisesta vastauksesta. Mutta mä toivon, että hän pitää ne lupaukset, mitkä on antanut. Mä tulen kaipaamaan niitä keskusteluita, mitä me ollaan viime aikoina keskusteltu. Kaikki muut paitsi sinä. Kuinka monta kertaa mä kuulin kanssa sen lauseen? Kuinka monta kertaa kuulin? Miten pahaa minun välittäminen on. Ja me ikinä uskonut, että mä joutuisin tähän tilanteeseen, että mä menisin uudestaan tai menisin ylipäätänsä paniikkiin sellaisista sanoista, mitä mä sain. Mä olen äärimmäisen yllättynyt siitä. Ja nyt tänään, tai siis eilen, hän heiman puhuu, kun olisin ymmärtänyt kaiken väärin. Niin, eihän sitä aina mennään. Mä otin isän kanssa kuvankaappauksia. Mutta elämällä on tarkoitus. Enää ei kukaan sano mulle sitä. Mikä rikkoi yhden suhteen. Tokihan sekin oli minun syytä. Mulle sanotaan usein, että mä otan ne kaikki niin itseeni. Ehkä. Ehkä se on epä fiksuu tässä paljastaa. mutta jos sä näkisit mikä mun aivot koneisto ajattelee monesti mitä mä tunnen, mitä mä koen, mitä mä näin. Että paljon paremmin, miten paljon paremman vaihtoon asioita näen koen, tunnen. Niin en ole kaikki niin helppoa. Mutta mä olen pettynyt siihen. Miten en paljon muuttui. Hän ottaa kaiken vastaan. Mä tiedän, mutta en lue. Hän sanoo ystävällisesti asioita, mun tekee aivan toista. Niin vasta ne sanoo. Helpompaa.pitää muurit korkealla ja paeta,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.