Itseleen vihainen.

 

 Itselleen, vihainen. Tämän hetken olotila. Tulee aivan siitä, että annan asioiden mennä niin pitkälle. Ja tällä hetkellä mä en tiedä, että voiko asioita korjata. Tyyppi laittaa viestejä. On vaimon koiran kanssa kahvilla, kun vaimo hakee kahvikuppia. Mies laittaa viestejä kun on salilla. Niin jos laittaa viestejä kun on kävelyllä. Mies laittaa elokuvan suosituksi, kirjasuosituksia. Minä olen sokea.

 Minä en ajatellut. En voisi olla jotain muuta kuin vain ystävällisiä viestejä. Minä en ajatellut niiden olevan mitään muuta. Kunnes tuli tämä huhtikuu. Tuli uskomattoman paljon kauniita sanoja. No, oli niillekin sokea. Se oli niin paljon rakkautta. Niin paljon nähty vaivaa. Mutta mä en tiedä oikeastaan mitä ajatella. Uskomattoman kaunis kuva. Mä rakastan sitä kuvaa. Se on pakko myöntää. Se on niin ihana.

 Nyt mua on pyydetty olemaan. Asiallinen. Ei se haittaa vitsejä siksi. sokea että asiat ehti mennä liian pitkälle. 

Miksi tästä tänne puhun on tämä syy , Kaikki taas käännetään minun syyksi.

 Minä en huomannut. Minä en nähnyt ennen kuin oli liian myöhäistä. Olen itselleni tästä hyvin vihainen. Mutta Osaanko minä olla asiallinen? Osaanko minä olla kylmä? Mä en tiedä, koska mä en ole sitä kenellekään. Aina heitän jotain, jolla saa toisen nauramaan. Mä aina heitän jotain, että tulisi. Toiselle kiva mieli. 

 Pitäisi olla jo pakkaamassa, mutta haluan tehdä tämän loppuun. Nyt kolmena eri. Päivänä tätä kirjoitettu. Eilen. Illalla join vain kahdeksan paukkua viskiä. Ja mä voin kuvitella että vain yksi ihminen tietää miltä eräästä toisesta tuntuu. Koska hän on kokenut saman. On jännä katsoa. Että niin tulee tietynlainen tila. Mene erikoisella tavalla. Mä kirjoitan, mä kirjoitan, mä lisää kirjoitan. Sellainen minä olen. Tänään olisi paljon kivempi lähteä Tampereelle, jos selvitetty pois. Toinen ei tahdo, ei halua. Eikä ymmärrä, että miksi se on tärkeetä. Siperian opettaja opetti, että kaikki laitetaan maton alle ja annetaan olla siellä. Ne tulee sieltä ylös. Nyt tulee ihan sata varmasti ylös ja kolme kertaa pahempana. Koska pitää aina katsoa kokonaisuutta, ei yhtä hetkeä. Hän on poistanut viestejä. Sen kauniinkin tai juuri sen takia hän poisti sen.on kuitenkin mentävä eteenpäin. Tottakai, mä katson, että onko pakko huoneen ovi auki. Ja käytänkö sitä? En tiedä ehkä ehkä en. 

 En saanut eilen krapulaa vaikka tyhjää vatsa-vedin ja muistan mitä olen sanonut eräälle ystävälle, joka ihmettelee tarinaa. Jotkut asiat on vaikea pitää vain sisällään. Varsinkin kun se aiheuttaa tällaisen tunnekuohun. En minä ajatellut, että jos mä torjun tai jos mä teen, mitä mä oon tehnyt, et se tuntuu näin pahalta. Mä tunnen, kuinka sillä toisellakin on epämiellyttävä olotila, koska mä osaan kertoa, että minulla ei ole hyvä olla. Miksi. Miksi ja miksi hän ei voinut pysyä sen ajan toisella puolella, niin kun hän oli viime kuussa kaikki aikaisemmat kuukaudet. Miksi tämä huhtikuun  piti sotkea kaiken. Sitä minä kysyn. En tiedä lukeeko hän niitä. Hän ylireagoi  reagoi helposti.

 Toinen asia, mitä mä olen miettinyt. Miksi minä en osaa olla mykkäkoulussa? Miksi minä en osaa olla kylmä? Miksi mä yritän kuitenkin saada toisen hymyilemään? Miksi mä en vain osaa. Miksei kettu näitä opettanut. Silloin aikoinaan, kun olimme yhteydessä ehkä huomenna on parempi päivä.