Kuten moni tietää minut minut on luotu auttamaan toisia. Auttamaan toisia, pysymään pystyssä ja säilyttämään henkensä . Se on jotain sellaista missä minä olen todella hyvä. Se on asia, mistä minä nautin, kun mä saan nähdä, että ihminen nousee jaloilleen. Joskus se vaatii aivan järkyttävän paljon työtä ja voimaa.
Kettu opetti minulle paljon, paljon kaunista ja hyvää. Mutta niinku tämän blogin alkuvaiheessa lukee, kuinka paljon mä sain jäävettä niskaan. Pari ystävällistä sanaa. Sen jälkeen jotain, jotain millä piti saada se hyvä ja kaunis olotila pois minun kasvoiltani.
Historia. Mielenkiintoinen sana. Sillä voi saada. Paljonkin haittaa. Mutta se voi palata myös traumana. Se voi laukaista yhden, niin hemmetin vieköön vain yksi sana, jos seuraava on sitten jotain muuta. Näin minulle kävi viime viikolla. Nyt minä sainkin vain kylmyyttä, ne olevani jääkaapissa. Mutta me iloitsen siitä huolimatta siitä, kun estä, mitä mä oon tekemässä tällä hetkellä eräälle koiranpennulle. En viitsi kertoa tässä, koska mä tiedän, että koiranpentu voi lukea sen. Mut tuli siellä. Se on kuin pullossa oleva. Ihminen, joka huutaa: Sieltä apua.vikaa, mutta tämä on elämää. Minulle liiankin tuttua.
Aina odotetaan että pöly laskeutuu ja katsotaan mitä tulee .Unohdetaan ne iskut mitä on annettu.Mitä on laitettu maton alle ja toivotaan ja rukoillaan ettei nämä tule enään koskaan ylös
Se tuntuu julmalta. Mitä piilotetaan mitä luvataan sydämestä niin ei pidetä jos tuleekin tunne kuohu joka avulla tehdään isoja muutoksia väliä sattuuko siinä ohimennen. Sanotaan uusia sääntöjä uusia ohjeita vain siksi että on valta ja niin voi tehdä.Koska ei tahdo nähdä omaan sieluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.