jäävettä

 Vappu oli ja meni. Hyvä, näin. En juhlinut vappua, taisin juhlia sen etukäteen. Muutamalla viski paukulla.

 Itse asiassa mulla oli hauskaa. Siis viime yön tai tämän aamun ensimmäisellä tunnilla mä en voinut muuta kuin nauraa. Mä en voinut yksinkertaisesti kuin nauraa. Sain sähköpostia. Niin sähköpostia kylläkin. Oli hyvästit. Mä tiedän että hän lukee tätä aika ajoin koska viittaukset oli tehty blogista. Suo siellä, suo  täällä.

 Mutta. Katson elämääni taaksepäin. Niin mä tiedän että minusta on aina pidetty huolta. Joskus enempi, joskus vähempi. Mä osaan kirjoittaa. Ja mä tiedän että opettaja sanoi että puhun tänne liiankin avoimesti asioita. Mutta joskus se on pelkoa jos on asia vaan saatava ulos mutta miksi julkisesti. Kun menee tietoon pisteen yli, välittääkö sitä? Välittääkö siitä, tulee paskaa sieltä, paskaa täältä, en niin kauan, kun se on minun itseni tekemään. Tosta voisi avautua. Mutta kun liian monta kertaa saa jäävettä, niskaan. Se  turruttaa, joten mitä väliä?

 Kasvattanut.itse itsensä. Menemättä mua, mutta josta olisi voinut seurata jotakin.tulos on ollut liian pelottava etukäteen joten nyrkit pystyyn ja kapinoin.

Jos joku olettaa. Että. Hyvästit. Voisi satuttaa minua tai ne voisi pysäyttää minut. Hän on väärässä. Liian monta hyvästä ja liian monta kertaa lähetetty ja palattu. Mä huomaan, että se ei enää liikuta minua. Minä olen tullut niin kylmäksi, sillä koska kun joku. Seisoo omilla jaloillaan. Hän lähtee. Mä tiedän, että uusia tulee siihen tilalle. Se on aina ollut. Näin ja näin se tulee aina olemaan. Silti oppinut itsestäni uutta kun sain tuon vanhan muisti trauman esiin. Jota en uskonut että voisi joskus edes tulla. 

 Tuossa se on hyvin kirjoitettu. Miksi synkkä väri siksi? Et se muistaa. Jota en haluaisi kokea uudestaan. Ja toivon mukaan toiveestani tulee totta. Mitä seuraavaksi se selviää uuden huomenna aamussa, uusissa auringon nousuissa ja laskuissa. Mutta olen ylpeä itsestäni.