Voiko paremmin? Aamu alkaa, kun ekana oma poika sanoo, hyvää äitienpäivää. Ja sitten minun rakas, todella rakas ottopoika. Laittaa Norjasta. Hyvää äitienpäivää. Hän tietää, että mä rakastan näitä kuvia maisemista. Ja tästä kaikesta. Ja hän on aina antanut luvan, että minä en osaa laittaa niitä tänne.
Oloni, on allapäin. Tiedän. Että jotkut asiat painaa. Varsinkaan kun en ymmärrä mitä on tapahtunut, koska ei mitään hajuakaan mitä on tapahtunut, mutta mä vaan tiedä mitkä on seuraukset. Kaiken lämmön jälkeen se kylmyys. Kylmyys, muukalaisille jää vettä, niskaan, niin se sattuu. Se jäädyttää ehkä jotain rikkoakin.
Mut se on elämää niin hyvässä kuin pahassa. Niin jännityksessä kuin tuskassa, rakkaudessa ja onnessa. Mutta loppupeleissä, jos joku rikkoo jotakin, välittääkö siitä kukaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.