Tämä viikko on ollut raskas eritavalla kun muut .
Olin sairaalalla kuvattavana, Minun vastuulle annettiin noin max 22 vuotias nuori nainen. Sanottiin etten saa päästää häntä lähtee ennen kuin joku tulisi hakemaan. Puhui minulle kuin papupata ja oli peura ajovaloissa. Hän oli ollut yhdessä tutkimuksessa joutunut jo toiseen ja sanottu että jotain on löytänyt ja seuraavaksi olisi menossa neurologille. Aivoista oli löytynyt tosi tosi iso kasvain.
Minun kanssa tuli tämän aikana juttelee kehitysvammaisten hoitaja upea ihminen joka taistelee syöpää vastaa ja oli iloinen ja kertoi kuinka on töissä upea olla. Puhuttiin siinä sitten erosta mikä oli 1980 luvulla hoitona ja miten ne eroaa tänä päivänä. Nyt ne pääsee kouluun nyt heillä on älylaitteet. Kun itse olin niin siellä oli upea nuori nainen joka oppi lukee itse ja sitä pidetiin pahana. Ei kuten nyt on tilanne joka on minusta nyt niin parempi.
Tuo nuori tyttö tuli kuitenkin uneen ja ajatuksiin. Mutta sitten on taas ollut upea päivä heinäkuun viimeinen torstai. Mitä se tarkoittaa olen hesassa ja tavastialla.
Näin serkkukin jonka näkemisestä on jo yli 10 vuotta taitaa olla jopa enempi viimeksi nähnyt hänet niin mummun hautajaisissa.
Mutta oli myös erikoista että pieneen mehulasiseen laitetaan tosi iso jääpala ei siinä mehua ollut olenkaan mutta julmettu jääpala kylläkin. Oli pakko ottaa jopa kuva siitä.
Eikö ole karua?
Baarimikko niin sanoi hän suuttuisi jos hänen juomassa ei olisi moista jääpalaa. Minä olin että ai jaa just joo ei ihan tervettä.
Keskiviikkona kävelin yli 5000 askelta ... no sillä seurauksena että, torstaina ei jalka ottanut käskyjä vastaan. Onneksi on ollut pyörätuoli mukana. Kotia oli kiva tulla kissat oli vastassa ja eivät niin äkäisiä kun sen 4.5 viikon poissa olon jälkeen kun olin jalan rikkimenemisen vuoksi joutunut sairaalaan.
Olin myös onnellinen ettei ole kirjekuorta tullut. En halua luopua tästä mikä minulla on ja saada toista tilalle jossa ei ole minun usko . toivo ja rakkaus asiaa mukana.
Mutta tuli vanha laulu mieleen tai pätkä siitä Fredi sitä lauloi. " Onnen hetket maksetaan itkuina " tai jotenkin tuollainen se ,menee mutta on niin totta ettei tosiakaan. Onnellinen olen kun tiedän mitä vahva rakkaus on. Sitä ei moni ole koskaan saanut kokea.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kirjoittaa viestin julkaisen vain asialliset.